Ensin koulu, sitten lapset?


Perinteisesti perhe-elämää on ollut helppo ajatella tietynlaisen polun kautta. Tämä polku voisi mennä kutakuinkin siten, että ensin opiskellaan ja sitten hankitaan työpaikka. Näiden lomassa on kainaloon vielä kaapattu (vai saatu?) sussu, jonka kanssa onkin kehittynyt ihan vakiintunut parisuhde. Säännöllisten palkkapäivien lomassa voidaankin sitten jo alkaa puhua toiveista; perheen perustamisesta ja lapsista.

Vai?

Voisiko tuo polku mennäkin hieman eri tavalla?
Voisiko opiskeluaikaa ja vanhemmuutta yhdistää?


Yleisestihän tätä valintaa pidetään melko raskaana, erityisesti silloin kun on kyse pienten lasten kanssa eletystä arjesta. (Ei kai opiskelu onnistu kuin Pikku Kakkosen aikana? Eihän läppäriä voi viedä hiekkalaatikon reunalle, ja mitä ne muutkin vanhemmat siellä ajattelisi?) Ruuhkavuodet käsitteenä herättävät jo valmiiksi mielikuvan tietynlaisesta pikajuoksuvauhdilla elettävästä ajanjaksosta, jossa vuodet etenevät jopa hieman vaivihkaa, ilman että on aikaa pysähtyä kunnolla katsomaan ympärilleen. 

Mitä sitten jos siihen ihan oikeasti liitetään vielä se koulu ja opiskelu? Takuuvarman kaaoksen ainekset mittakupissa valmiina? 


Bloggaajamme lienevät eri mieltä tai yllytyshulluja. He ovat uskaltaneet tarttua haasteeseen ja kääntäneet arjen stereotypioita omaan elämäntilanteeseen sopivammaksi. Nyt he kertovat omista kokemuksistaan.

Petra / kahden lapsen äiti (2,5 vuotta ja 2 kuukautta) / vaimo 

Valmistumassa kasvatustieteiden maisteriksi Turun yliopistosta.

"Nuorena ajattelin, että elämä kulkee selkeän, kronologisen polun: lukion jälkeen menen opiskelemaan yliopistoon, suoritan tutkinnon ja saan vakkari duunipaikan, tapaan unelmieni prinssin ja asumme happily ever after omakotitalossamme kolmen lapsen ja koiran kanssa kauniin valkoisen aidan ympäröiminä. Sen sijaan pidin välivuoden jos toisenkin ja opiskelin useampaa eri juttua useammassa eri paikassa, kunnes päädyin lapsuuden haaveammattiani opiskelemaan. Siinä välissä tapasin nykyisen mieheni, menin naimisiin ja nyt, kun 30-vuotispäivä häämöttää, olen kahden lapsen kotiäiti ja pian valmis maisteri. Ja näin on oikein hyvä – ei elämän tarvitsekaan mennä valmiin käsikirjoituksen mukaan.

Ei tämä ehkä helpoin reitti ole, mutta se on opettanut paljon. Nyt arvostan opiskelua huomattavasti enemmän kuin ennen, ja minua kutkuttaisi jatkossakin ehkä opiskella. Lisää minun äitiys ja opiskelu -tarinastani sekä vinkkini äitiyden ja opiskelun yhdistämiseen voit lukea Arkeen Kätketty Aarre –blogistani."


Jenni / yhden 3-vuotiaan lapsen äiti / avovaimo

Opiskelee Turun AMK:ssa ja Turun yliopiston Avoimessa yliopistossa.

"Periaatteessa olen kulkenut tuon stereotyyppisen polun jo aiemmin elämässä. 30 ikävuoden täyttyessä alkoi kuitenkin tuntua siltä, että en ole vielä ns. valmis. Siirryin työelämästä toistaiseksi opintovapaalle ja tämän syksyn olemmekin makustelleet (sekä minä että mies), mitä opintoja ja vanhemmuutta sisällään pitävä arki oikeasti on. Mies tosin toimii kolmoisroolissa, kun hän käy lisäksi päivätöissä! Itse en liiaksi mieti sitä, miten hommat kuuluisi tehdä tai miten ne on tehty aiemmin, vaan rohkaisen jokaista tarttumaan tilaisuuksiin ja pohtimaan asiat oman perheen tilanteen ja tietenkin niiden omien unelmien mukaan.

Aluksi luonnollisesti jännitti, miten aika tulee riittämään, mutta ihanaa ja ehkä yllättävääkin kyllä, ainakin toistaiseksi arki on tuntunut jopa kevyemmältä. Ajatuksiani opiskelu-perhearjen ajankäytöstä voi lukea lisää Hiekkaleikkejä-blogistani."

 Annukka / viiden lapsen äiti / yksinhuoltaja

Opiskelee Paasikivi-Opistossa ja työskentelee valokuvaajana.

"En ole koskaan oikeastaan käynyt sitä tavallista tietä, mitä muut näyttävät kulkevan. Sain esikoiseni jo ollessani lukiossa ja kirjoitin sitten vauva lähes kirjaimellisesti kainalossa ylioppilaaksi. Olen ehtinyt olemaan kotiäiti, työssä käyvä äiti ja opiskeleva äiti. Ikuisesti kuitenkin etsien itseäni ja omaa polkuani. 

Opiskelen täysin omaa alaani (mediajournalismi) tällä hetkellä. Kerään opiskeluideni ajan valokuvauskeikoilla rahaa omaa studiotani varten ja hoidan viisi tytärtä, ikäjakaumalta 1-14 vuotta. Jotkut väittävät hulluksi, mutta itse sanon olevani järjestelmällinen. 

En ole koskaan pelännyt asettaa itselleni hurjiakin tavoitteita. Haluan näyttää omille lapsilleni, mitä nainen tässä maailmassa pystyy tekemään, kunhan haluaa. Uskon vahvasti "kaikki on mahdollista" -ajattelutapaan ja pyrin sitä itselleni hokemaan, kun välillä on rankkaa. Lisää omasta mentaliteetistani - ja sen yhdistämisestä yksinhuoltajan suurperheeseen, voit käydä lukemassa Annu. -blogistani."

Noora / kahden lapsen äiti (3 ja 1 vuotta) / tuleva vaimo

Opiskelee markkinointiviestintää.

"Jo pikkutyttönä mielessäni eli vahvasti haave unelma-ammatista, avioliitosta ja kliseisistä prinsessahäistä sekä sopivana jatkumona lapsista kermana kakun päällä. Oikeastaan mikään ei kuitenkaan mennyt ihan suunnittelemani kaavan mukaan; ensin parisuhde ja ammatti, sitten lapset ja vasta nyt suunnitteilla avioliitto ja ne häät. 

Vaikka unelma-ammattien kirjo oli lapsena valtava, ja joka kerta olin varma valinnastani, vasta viime aikoina minulle on tullut tarkempi visio siitä, mitä vahvuuksiani ja mihin suuntaan haluan lähteä itseäni kehittämään. Nyt kuopuksen äitiyslomalla heräsin siihen todellisuuteen, että jos oikeasti haluan oppia lisää ja kehittyä, pitää tilaisuuteen tarttua nyt, eikä lykätä suunnitelmia aina vain eteenpäin.

Hyppy tuntemattomaan ja pois mukavuusalueelta on tuonut mahtavaa lisämaustetta kotiäidin arkeen ja en ole hetkeäkään katunut, että uskalsin vihdoin ottaa sen askeleen josta olen haaveillut. Paluustani koulun penkille, voit lukea lisää Mimmimafia-blogista."

Entä sinä?

Millaista polkua olet kulkenut? Oletko opiskellut lasten saamisen jälkeen, miltä on tuntunut vanhemmuuden ja opiskelun yhdistäminen? Kommentoi FB-sivullamme ja kerro omat kokemuksesi! Hyvät ja huonot puolet, vinkit? Mitä tekisit toisin?